Verokierto ei ole uusi asia, sitä on tapahtunut aina ensimmäisestä
veronkannosta asti. Nykyinen verojenkierto perustuu varojen siirtoon
vähemmän verotettuihin maihin. Veroparatiisien tunnusmerkkejä ovat
korkeat salaisuuslait tai –käytännöt, löyhä säätely ja alhainen verotus.
Euroopan komissio on arvioinut, että harmaa talous ja verosuunnittelu
aiheuttavat noin tuhannen miljardin euron veromenetykset vuodessa.
Verosuunnittelu ei ole kuitenkaan laitonta, se on laitonta vasta kun
siitä ei ilmoiteta viranomaisille.
Veroparatiisit syövät hyvinvointivaltion taloudellista ja moraalista pohjaa. Valtio kyllä kerää veronsa jostain, tai sitten leikkaa palveluista, ottaa lisää velkaa tai nostaa veroja sieltä mistä niitä vielä voi saada. Veronkiertäjä ei osallistu yhteiskunnan ylläpitämiseen niillä pelisäännöillä, mitä on sovittu. Toiset ovat vapaamatkustajia ja toiset tunnollisesti maksavat maksunsa. Yrityksille toiminta voi olla imagohaitta, kysykää vaikka Nordealta.
Veronkiertoa voidaan kuitenkin suitsia parantamalla tietojenvaihtoa, yhteistyötä ja avoimuutta. Asettumalle Euroopan ulkokehälle emme kuitenkaan voi hakea ratkaisuja ongelmaan joka on globaali. Suomi on yksi harvoista unionin jäsenmaista joka ei ole lähtenyt finanssiveron valmisteluun mukaan. Veronkiertoa ei saada kuriin pelkästään kotimaisin keinoin, siihen tarvitsemme rajat ylittävää yhteistyötä. Kuitenkin aina löytyy uusia keinoja ja uusia maailmankolkkia, joissa verotusta voi keventää. Mutta se menee paljon hankalammaksi. Raha löytää kyllä tiensä tuottoisimpaan paikkaan.
Maailmassa verotulot tulevat lisääntymään, tämä ei kuitenkaan tarkoita että suomessa tullaan keräämään veroja yhtään enempää. Verojen määrä riippuu kuinka yritykset sijoittuvat suomeen. Emme tule hyödy suoraan kasvavista verotuloista, yhteiskuntamme on ollut jo tehokas verojenkerääjä. Suurin hyöty syntyy kun yhteiskunnat pystyvät tulemaan paremmin toimeen ja kehittämään itseään. Silloin meidän yrityksillä on mahdollisuus päästä osingoille. Veroparatiisitalouden suurin häviäjä ei ole verottaja, vaan se on keskinäinen luottamus.
Veroparatiisit syövät hyvinvointivaltion taloudellista ja moraalista pohjaa. Valtio kyllä kerää veronsa jostain, tai sitten leikkaa palveluista, ottaa lisää velkaa tai nostaa veroja sieltä mistä niitä vielä voi saada. Veronkiertäjä ei osallistu yhteiskunnan ylläpitämiseen niillä pelisäännöillä, mitä on sovittu. Toiset ovat vapaamatkustajia ja toiset tunnollisesti maksavat maksunsa. Yrityksille toiminta voi olla imagohaitta, kysykää vaikka Nordealta.
Veronkiertoa voidaan kuitenkin suitsia parantamalla tietojenvaihtoa, yhteistyötä ja avoimuutta. Asettumalle Euroopan ulkokehälle emme kuitenkaan voi hakea ratkaisuja ongelmaan joka on globaali. Suomi on yksi harvoista unionin jäsenmaista joka ei ole lähtenyt finanssiveron valmisteluun mukaan. Veronkiertoa ei saada kuriin pelkästään kotimaisin keinoin, siihen tarvitsemme rajat ylittävää yhteistyötä. Kuitenkin aina löytyy uusia keinoja ja uusia maailmankolkkia, joissa verotusta voi keventää. Mutta se menee paljon hankalammaksi. Raha löytää kyllä tiensä tuottoisimpaan paikkaan.
Maailmassa verotulot tulevat lisääntymään, tämä ei kuitenkaan tarkoita että suomessa tullaan keräämään veroja yhtään enempää. Verojen määrä riippuu kuinka yritykset sijoittuvat suomeen. Emme tule hyödy suoraan kasvavista verotuloista, yhteiskuntamme on ollut jo tehokas verojenkerääjä. Suurin hyöty syntyy kun yhteiskunnat pystyvät tulemaan paremmin toimeen ja kehittämään itseään. Silloin meidän yrityksillä on mahdollisuus päästä osingoille. Veroparatiisitalouden suurin häviäjä ei ole verottaja, vaan se on keskinäinen luottamus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti