sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Länsimaiden Islamfobia auttaa Islamilaista valtiota

Sota terrorismia vastaan piti hillitä väkivaltaa, mutta koko maailma on nyt taistelukenttä.
 Lupaus sodassa terrorismia vastaan oli että terrorismia vastaan on parempi taistella ennemmin siellä kuin täällä. Tämä lupaus lisäsi väkivaltaa huomattavasti Irakissa, Afganistanissa, Pakistanissa, Palestiinassa, Jemenissä ja Somaliassa - kaikki tämä meni lännen rauhan nimiin.
Tämä kaava oli selvästi epäonnistunut. Tiistain tapahtuneet terroristi-iskut Brysselissä olivat vastaavia mitä on tapahtunut kuuden kuukauden sisällä mm. Norsunluurannikolla, Nigeriassa, Istanbulissa, Beirutissa, Pariisissa ja Malissa. Sen sijaan että väkivaltaisuuksia olisi saatu rajattua, on sota terrorismia vastaan kääntänyt koko maailman taistelukentäkseen. Tämän ei pitäisi yllättää, sillä ulkomailla aiheutetut väkivaltaisuudet näkyvät aina myös kotimaassa muodossa tai toisessa. Viime vuonna USA:n armeija pudotti 22 110 pommia Irakissa ja Syyriassa. Pentagonin mukaan pommit todennäköisesti tappoivat siviilejä, mutta myös vähintään 25 000 Islamisen valtion taistelijaa. Todellisuudessa kuolleiden siviilien määrä on todennäköisesti myös tuhansia.
Me tiedämme että todellisuudessa sota terrorismia vastaan tappaa enemmän siviilejä kuin terroristeja, mutta hyväksymme tämän koska "heidän" siviilinsä tapetaan paikoissa joiden kuvittelemme olevan liian kaukana jotta sillä olisi väliä. Heillä ei ole sosiaalista mediaa hashtageineen kattamaan näitä kuolemia, eikä uutiskanavaa kertomassa heidän tarinaansa. Koska me emme juuri arvioi pommituksiemme vaikutuksia, näyttää terrorismi syntyvän täysin tyhjästä. Kun niin käy, ainoa selityksemme on sen syntyvän Islamilaisesta kulttuurista. Kun mielipidetiedustelu kertoo suurimman osan muslimeista pitävän Länsimaaliasia itsekkäinä, moraalittomina sekä väkivaltaisina, emme ymmärrä miksi. Oletamme tulosten heijastavan heidän kulttuuriaan, eikä meidän politiikkaamme.
Donald Trump ja Ted Cruz ovat hyödyntäneet Islamfobian aiheuttamia reaktioita, mutta myös liberaalit olettavat uskonnollisen radikalismin synnyttävän terrorismia. Yhdysvaltain Presidentti Barack Obama on puhunut ”väkivaltaisesta, radikaalista, fanaattisesta ja moraalittomasta Islamista, jota edustaa pieni osa Muslimiyhteisöstä, joka on meidän vihollisemme ja joka tulee kukistaa”. Suomessa johtavissa asemissa olevat puhuvat Islamista kuin se määrittelisi kaikki 1,5 miljardia muslimia. Halla-aho rinnasti Islamin Natsismiin Charlie Hebdon terroristi-iskujen jälkeen, kuitenkaan hän ei hyväksy äärioikeiston leimaamista Anders Breivikin iskujen vuoksi. Suomessa unohdamme, ettei kristitty maailma ole rauhallinen, suurin osa maailman murhapääkaupungeista on Amerikassa.
Pohjautuen tähän olettamukseen kansallisen turvallisuuden ajatushautomot, tiedustelupalvelut ja akateemiset tutkimuslaitokset ovat käyttäneet miljoonia dollareita 9/11 terroristi-iskujen jälkeen radikalisoitumisen tutkimukseen. Laitokset ovat yrittäneet löytämään korrelaation uskonnolliselle ääriajattelulle, joka määrittelisi osallistumisen terrorismiin. Kuitenkaan korrelaatiosta ei ole löytynyt. Todistusaineistoa on Eurooppalaisista ISIS:in vapaaehtoista jotka ovat saapuneet Syyriaan Islamin käsikirja mukanaan tai Pariisin vuoden 2015 marraskuun terroristi-iskujen johtajan Abdelhamid Abaaoudista, joka on raportoitu juoneen viskiä ja polttaneen kannabista. Tämä kuitenkaan ei ole lopettanut kansallisia tiedustelupalveluita käyttämässä radikalisoitumisen-malleja, jotka olettavat uskonnollisen käyttäytymisen osoittavan taipumuksen terrorismiin.
Radikalismin synty on helppo ymmärtää, jos kuvittelemme omaa reaktiotamme, jos vieras hallinto pudottaa niskaamme 22 tuhatta pommia. Suuri määrä vapaaehtoisia taistelijoita ilmoittautuisi vastustamaan tunkeilijoita. Nationalismi ja uskonnollinen ideologia kilpailisivat johtavasta asemasta ja antaisivat oikeutuksen päämääriin. Islamilainen valtio ei rekrytoi uskonnollisilla argumenteilla, vaan käyttämällä militarismista identiteettiä. Argumentteihin kuuluu globaali sota Islamin ja Lännen välillä, sankarillinen taistelu totuuden ja oikeuden puolesta sekä valheita, turmeltuneisuutta ja korruptiota vastaan. Rekrytoinnissa käytetään kuvia syyttömistä uhreista ja voitokkaista taisteluista. Tosin sanoen, ISIS käyttää samoja tapoja joilla armeijat rekrytoivat sotilaitaan.
Suomessa on vaadittu kovempia toimia Islamilaisen valtion tuhoamiseksi, kuitenkin tämä aiheuttaisi suurempia vahinkoja. Obama on sanonut, ettei ”Yhdysvaltojen tule uudestaan vedetyksi pitkään ja kalliiseen maasotaan Irakissa tai Syyriassa. Se olisi juuri mitä ISIS haluasi”. Sota kääntyisi nopeasti sissisodaksi, jossa joukkoja vastaan iskettäisiin jatkuvasti ja ISIS käyttäisi niitä propaganda-aseena rekrytoidessaan uusia taistelijoita. Se tarkoittaa kun ajamme voimakkaampaa politiikkaa vastataksemme terrorismiin, vahvistamme ISIS:in viestiä rekrytoinnissa. Kun Britannian pääministeri David Cameron puhuu ”sukupolvien taistelusta” Läntisten arvojen ja Islamistisen radikalismin välillä, hän välittää militanttien propagandaa. Kun Ranskan Presidentti François Hollande puhuu ”säälittömästä sodasta”, hän tekee samaa.
Kun suomessa Soldier of odin, Suomen vastarintaliike tai Finnish defence league marssivat kadulla, he pitävät yllä islamfobiaa. Yle on uutisoinut, Soldier of odinin suljetuilla Facebook-ryhmissä jaetaan avoimen rasistista materiaalia. Katupartiointia on perusteltu naisiin kohdistuvalla uhalla, mutta poliisilta on kerrottu että soturit herättävät pelkoa etenkin naisissa. Sisäministeri Petteri Orpo on sanonut ”Suomessa järjestystä valvovat viranomaiset. Se on yksiselitteinen asia ja siitä on pidettävä kiinni.” ISIS on pyrkinyt aiheuttamaan pelkoa Euroopassa ja katupartiointi on merkki sen onnistumisesta.
Islamilaisen valtion viestinnästä erottuu selvästi tarjous utopiasta ja vaihtoehtoinen malli yhteiskunnasta. Mitä todellisuudessa vaihtoehto sisältää on naisten sortoa, vähemmistöjen orjuuttamista ja vihaa vapautta kohtaan. Viesti kuitenkin toimii koska se vastaa todellisiin ongelmiin, köyhyyteen, autoritääriseen hallintoon ja lännen aggressioon. Se luo ympäristön jossa radikaalit vaihtoehdot saavat hyväksynnän sekä on kukistanut hallinnon sorron. Mikä juovuttaa ISIS:in vapaaehtoiset, ei ole ideologia, vaan ideologian loppu. Vapaaehtoiset ovat kasvaneet maailmassa jossa ei ole vaihtoehtoa hallitsevalle todellisuudelle, kapitalismiselle globalisaatiolle. Liike on saanut kannatusta osittain koska Arabikevään liikehdintä kukistettiin usein liittoutumilla ja Yhdysvaltojen tuella.
Neljäntoista vuoden jälkeen “sota terrorismia vastaan” ei ole tuonut meitä lähemmäksi rauhaa. Vika ei kuitenkaan löydy johtajista, vaan olettamuksesta terrorismin voi voittaa sodalla. Islamilaisen valtion opetus on että sota synnyttää terrorismia. Organisaatio syntyi loppujen lopuksi Irakin sodan jälkeisestä kaaoksesta ja raunioista. Venäjä ja Iran ovat olleet myös osallisena, tukiessaan Syyrian Presidenttiä Bashar al-Assadin hallintoa, joka on vastuussa ISIS:tä suuremmasta määrästä siviiliuhreja ja pidentämällä sotaa Syyriassa, mikä mahdollistaa militanttiryhmien olemassaolon.
Me keskustelemme kuinka ”sota terrorismia vastaan” on ollut luomassa Islamilaista valtiota. Samaan aikaa ryhmä Persianlahden eliittiä on rahoittanut ISIS:tä, lännen lähimmät kumppanit Lähi-idässä. Samaan aikaan ISIS:tä tehokkaimmin vastaan taisteleva ryhmää Kurdeja, joita Länsimaat ovat pitäneet terroristeina, koska heitä on pidetty uhkana liittolaistamme Turkkia kohtaan.
Vastauksemme ISIS:lle on ollut Islamfobia, koska uskomme uskonnollisen radikalismin olevan ongelma. Tuemme Arabilaisia diktatuureja, koska odotamme heidän pystyvän hillitsemään varaa. Paradoksaalisesti tuemme järjestelmää joka on mahdollistanut ISIS:in nousun, kuten Saudeja, taantumuksellisinta voimaa alueella.
Ilmaiskuilla jatkamme väkivallan kierrettä ja vahvistamme militanttien länsimaiden vastaista kampanjaa. Kaiken lisäksi käännämme pakolaiset pois, joiden avulla meidän tulisi muuttaa aluetta. Jotta voimme välttää 14 vuoden epäonnistumisen, meidän tulee tehdä asioita toisin. Ensiksi meidän tulee radikaalisesti muuttaa suhdettamme Islamiin ja uudelleen mietittävä politiikkamme.

Blogi pohjautuu Washington postissa 23.3 julkaistuun kolumniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti